Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Yksi tärkeimmistä asioista siian pilkinnässä on löytää hyvä pilkkivesi. Järvessä tulee olla hyvinvoiva siikakanta jota kalastaa. Vähäkalaisilla järvillä tyhjänistumista tulee jaksamiseen ja saaliiseen nähden liikaa ja hommaan tympääntyy jo parissa vuodessa.
Hyvä keino tietää järven siikatilanteesta on kysellä paikallisilta verkottajilta, he yleensä ovat erittäin hyvin perillä mahdollisista istutuksista ja järven siikatilanteesta. Muilta kalastajilta kuulee myös kalatilanteen suhtkoht luotettavasti. Kalastustarviteliikkeet/luvanmyyntipaikat ovat myös hyviä tietopaikkoja. Lähtötilanne helpottuu huomattavasti, kun tietää, että järvessä on todella siikaa.
Myös vuodenajalla on merkitystä. Parhaimmat ajat ovat alkutalvi ja kevättalvi. Alkutalvesta kalat löytyvät helpoiten kutukarikoiden läheltä ja yleensä nappaavat hyvin. Ylivoimaisesti ottavin väri on silloin oranssi.Keväällä kalat liikkuvat paljon ja tietyllä hyväksi havaitulle alueelle kalat ilmaantuvat jossain vaiheessa päivää.
Alkutalvesta pyynti ajoittuu päiväsaikaan, keväällä parhaaseen tulokseen pääsee aamulla(7-8 ja 11.00-12.30) ja iltapäivällä/illalla. Erinäisiä syöntipiikkeja voi ilmetä pitkin päivää.
Keskitalvi on saaliiden kannalta huonoa aikaa. Siika ei silloin liiku kuin vähän päivän aikana ja syöntipiikit ovat hyvin oikullisia. Aurinkoiset päivät voivat tuottaa toki keskitalvellakin tulosta ahkeralle pyytäjälle. Mutta jos lunta on jään päällä yli 30cm, kannattaa ennemmin odottaa kevääseen ja lumen sulaamisen jään päältä.

Kun hyvän järven on ”löytänyt”, alkaa homman vaikein osuus: Itse siian löytäminen.
Pienissä lammissa ja järvissä ei juurikaan ole varsinaisia ottipaikkoja, joten parhaimpaan tulokseen päästään valitsemalla tietyn alueen, tekemällä sinne 5-10 reikää ja pilkkimällä niitä. Pienissä vesissä siiat kyllä saapuvat aikanaan valitsemallesi alueelle, jos se on yhtään potentiaalinen paikka. Pienissä järvissä/lammissa kannattaa hakeutua lähtö/laskupurojen suille, ”niemien” kärkiin ja pohjanmuodoltaan selkeästi erottuviin paikkoihin.
Suuremmilla vesillä siiat löytää parhaiten karikoiden läheltä, niemen nokasta ja selkäpakkojen rajoilta. Myös ruohikkoiset lahdet, joiden välittömässä läheisyydessä on syvää vettä, ovat kokeilemisen arvoisia erityisesti tasapainoilla pilkkiville.
Useimmiten siiat löytää aivan pohjan tuntumassa. Sieltä ne syövät erilaisia katkoja, surviaisia ja kotiloita.
Siiat tavoittaa myös välivedestä ja aivan jään alta, silloin siiat yleensä nappaavatkin vähän paremmin. Keväällä kalat löytyvätkin todennäköisemmin juuri jään alta, johtuen auringon valon herättämästä pieneliöstöstä, joiden perässä tulevat pikkukalat ja siiat. Eri järvillä voi olla erilaiset ”käytännöt” kaloilla, joten heikolla syönnillä kannattaa kokeilla eri kerroksia. Yhteen tyyliin ja syvyyteen jämähtäminen voi tietää tyhjää saalispussia, vaikka siika olisi ollut liikkeellä.
Aloittelijoilta vaatii hyviä hermoja istua ”tuntitolkulla” samalla alueella ilman saalista, mutta kokemuksen kartuttua ja saaliiden kasvaessa jääräpäistä istumista jaksaa useamman tyhjän peräkkäisen reissun verran.

Yleisimmin saalisiikojen koko liikkuu 100-400g välillä, mutta riippuen vesistöstä kiloinen siika voi olla peruskala.





Millä nämä kalat tavoittaa? Yleisimmin siialle tarjottu viehe on mormuska. Joko sellaisenaan tai pystypilkin alla. Syöttinä käy kärpäsentoukat, surviainen, madonpala tai pieni palan katkaravun pyrstöä. Huonolla syönnillä surviaisen toukka on paras, joskaan ei kestävin vaihtoehto.
Jos käytetään pelkkää mormuskaa, on sille oltava oma tunnokas vapa, jossa on herkkä tärpinilmaisin ja toimiva jarru isojen siikojen varalta. Loistava esimerkki tällaisesta vavasta on Karismax Max 8. Myös esim. Tehon vavoista saa rakennettua hyvän morrivavan liittämällä filmikärjen ja viilaamalla jarrua tai rakentamalla kitkajarrun. Siimavahvuus mormuskoinnissa on yleensä 0.10-0.14mm monofiiliä. Punottuja siimoja en suosittele käyttämään siian pilkinnässä missään muodossa. Siialla on herkkä suun alue, joka repeää helposti kovassa käsittelyssä ja punotulla siimalla ei paljoa tarvitse vastustaa, kun alkaa kalat irtoilemaan..
Morrivärit vaihtelevat vesistöjen mukaan, tummassa vedessä itse tarjoan punaista, oranssia ja papukaijaa. Kirkkaammissa vesissä toimii oranssi, vihreä ja hopea. Kulta on erinomainen yleisväri.



Jos käytetään mormuskaa ja pystypilkkiä, vavassa ei välttämättä tarvitse olla tärpinilmaisijaa, vaan pelkkä jäykähkö kärki riittää ja tärpit katsotaan siimasta. Jos haluaa käyttää herkistintä, niin ohuimmat vieterillä varustetut herkistimet ovt toimivimpia, myös ohuet ja kapeat metalliliuskaherkistimet toimivat. Wigglerin tai Tehon vavat ovat hyviä vaihtoehtoja. Jarrua kannattaa viilata sen verran, että isompi siika tai esim. sattumataimen saa sitä syöksyjen aikana.



Lisäksi siian pilkinnässä käytetään toisinaan hyvällä menestyksellä pieniä tasapainoja. Mosarit ovat tässä lajissa suosituimpia, ja monien pienvalmistajien minitasarit toimivat varmasti hyvin. Tasapainojen pituus saisi pysy 2-5 cm paikkeilla, tätä suurempia tasapainoja käytettäessä siikojen määrä vähenee ja kalat voivat tyytyä vain tökkimään tasaria. Tosin isompia tasareita käytettäessä myös siikojen keskipaino nousee. Luonnonvärit, kuten muikku/kuore ovat toimivimpia tasareissa, mutta kannattaa kokeilla myös rohkeasti ärsykevärejäkin.
Tosin läheskään jokaisessa siikavedessä siikojen ruokavalioon ei kuulu pikkukalat ja näin tasapainotkaan eivät siten toimi näissä vesistöissä.
Useimmat pienet tasapainot vaativat ohuen siiman. 0.14-0.18mm ovat sopivammat vahvuudet. Vavassa pitää olla tunnokas kärki ja hyvä jarru. Wigglerin ja Tehon vavat toimivat hyvin myös tässä.

Myös eräänlaisia ootto-onkia käytetään paikoitellen siian pilkinnässä. Syötteinä käytetään katkarapuja, kastematoja, surviaisen toukkia ja siian/kirjolohen mätiä.
Siima on yleensä ohutta 0.12-0.16mm ja jarrua ei käytännössä ole. Syötti lasketaan oman painonsa varassa(tai pienen painon avustuksella) väliveteen tai aivan jään alle.





Jokisiian pilkkiminen on hieman erillaista hommaa, joten en lähde sitä käsittelemään tässä. Ehkä joskus tulevaisuudessa..  :wink:
Tämänkin artikkelin teko on aloitettu jo viime keväänä, nyt sattui silmään ja käsittelin sen nopeasti, liitin kuvat ja laitoin esille. Mitään isompia virheitä ei pitäisi kyllä löytyä.

©2017 Järvisiian pilkkiminen | Qkkelin kotisivut - Tälli-vaaput - suntuubi.com